"Olipa hyvä, valitsit huopuvan langan"

Neulojan pikku-apuri iski jälleen. Oli löytänyt (onneksi) lankakerän lopun. Kyseessä oli Novitan Joki-lanka, joka huopuu. Mytyn keskellä on sellainen"huopunut" kohta, että eipä lankaa enää pelasteta.

Jos haluatte helposti huovutettua jotain, voin lainata koiraa. Koiran suu näyttää olevan ominasuuksiltaan oikein oiva huovutukseen...

Mutta voiko tällaiselle ilmestykselle olla vihainen?

Vauvan varustelukierre: Joulusukat

Nyt on vauvavillasukkakiintiö täynnä. Kolmannet pienet sukat vähälle aikaa. Eiköhän niillä pärjää talven.

Tällä kertaa neuloin joulusukat. Jätelanka-Nallea eli jostain vanhasta työstä ylijäänyttä hieman meleerattua punaista ja luonnonvalkeaa. Kuviointina "broken seeds", joka mielestäni tuo värit hyvin esille.

Ohje:
Luo 8s/puikko. Neulo 6 kerrosta resoria ja aloita kuviointi. Neulo valkoisella sileä kerros ja tämän jälkeen punaisella 1o1n, perään valkoinen sileä ja punainen 1n1o. Toista tätä kunnes varsi on haluamasi mittainen. Ennen kantapäätä neulo 5 kerrosta resoria. Kantapää on yksinkertainen. Kantalapussa on yhteensä 12 kerrosta ennen kavennuksia. Kavenusten ja silmukoiden poimimisen jälkeen aloita jälleen valkoisella ja jatka kuviointia kuten varressa. Itse tein I ja IV puikot sileällä, sillä eihän jalkapohjan alla voi olla kuvioneuletta painamassa. Muutenkin sukka pitää näin paremmin ryhtinsä. Terässä on 23 kerrosta ennen kavennusta.

Nämä sukat on julkaistu värillisenä, sillä väri on valittu joulun, ei sukupuolen, mukaan.

Ps. Neulojan pikkuapuri liittyi kuvaushetkellä apujoukkoihin. Kuvassa siis sukat, vaihtokauppalelu ja Sisu Lipsanen hetkeä ennen kuin toinen sukka lähti koiran suussa taloa kiertävälle radalle.

Tässä kuvassa näkyy sukkien "luonnollinen" väri parhaiten, kun salama ei ole sitä muuttanut

Vauvan varustelukierre: Converset

Jätelankaprojekti etenee. Tällä kertaa tein pikkupuhteena tulevalle mukelollemme Converse-sukat. Jännitystä ei näiden sukkien tekemisestä puuttunut. Olin toisen sukan kantapäätä tehdessä jo ihan varma, että lanka ei riitä. Riitti kuitenkin. Onneksi, sillä raskaushormonimyrsky itku-potku-huutoraivareineen ei ollut kaukana.

Kuvassa mukana myös kerä, joka varsinaista sukkalankaa jäi jäljelle

Lanka, josta sukat tein, on vanhaa Nallea. Väri miellytti jo aikoinaan ja Aloe vera kruunaa lopun, lopputulos ihanan pehmeä villasukka!

Ohje

Luo 9s/puikko ja neulo 20 kerrosta resoria 2o 1n-suhteella. Kantapää yksinkertaisena ja tämän jälkeen kärkiosa. Kärkiosa muutoin sileällä, mutta II puikon 3 viimeistä ja III puikon 3 ensimmäistä neulotaan nurjalla, jotta "kengännauha" asettuisi nätisti. Kun olet neulonut 15 kerrosta lopeta nurjat ja neulo 5 kerrosta sileää. Vaihda valkoiseen ja neulo 5 kerrosta ennen kuin kärkikavennat haluamallasi tavalla. Lopuksi pujottele "kengännauha" paikalleen.

Ps. "Jännitystä" neulomiseen tarjosi myös "neulojan pikku-apuri",joka pyrki mm. varastamaan lankakerää useasti, vaihtamaan lankakerää leluunsa ja, kuten alla olevassa kuvassa, varastamaan kuvausvaiheessa sekä sukkaa että lankakerän loppua.

Sisu's design

Olen joskus vuosia sitten neulonut itselleni jämälangoista villasukat. Pehmoiset, lämpöiset ja ennen kaikkea ohkaiset, sillä ovat Nallen aloe vera -langasta kudotut. Ovatpa ne kiertäneet mukanani reissatessa, mm. Sveitsissä ja Englannissa, koulutuksissa (SPR:n kursseja on istuttu nuo jalassa) ja kylläpä ne ovat lämmittäneet ihan kotonakin oleillessa. Muutettuaan Pöljälle neulojan pikkuapulainen tuunasi niitä pentuaikanaan uuteen uskoon. Sukat ovat osa "Sisu's design" mallistoa johon kuuluvat myös saunan jakkara ja ruokapöydän tuoli sekä Sir Bonuksen (Sisun isoveli) 7 kaulapantaa.

Sisu's design

Joskus pohdin, onko "huonoa mainosta" kulkea reikäisissä villasukissa. Eikö suutarin lapsilla ole kenkiä? Voisinhan parsia sukat tai neuloa itselleni uudet, mutta ei. Tunnearvoa ei voi rahassa tai villasukan määrässä mitata. Olisittepa itse olleet näkemässä sitä rakkauden määrää, mitä pieni spanielin pentu minulle osoitti jyrsittyään sukkiani. Uskonpa, että vetäistessäni nämä sukat jalkaan parin päivän kuluttua Genevessä, minulla tulee suuri koti-ikävä juurikin sukkien design-osuuden vuoksi. Ihmeellisiin asioihin sitä ihminen kiintyykään.

Vai voisitko muka itse vastustaa tätä ilmettä?

Valoa pimeyteen

Kuten kaikki tiedämme, Suomessa vietämme pitkää pimeää kautta (toiset kutsuvat sitä kaamokseksi). Sen lisäksi, että pimeys synkistää mielemme, se saa meidät pukeutumaan tummiin vaatteisiin ja kulkemaan ulkona "näkymättöminä". Ajan lähes päivittäin autolla ja matkalleni osuu joka kerta myös valaisematon tieosuus. Tummiin pukeutunut ihminen tummaa metsää vasten on asia, joka saa minut sekä pelkäämään että näkemään punaista. Miksi ihmisten pitää olla niin typeriä (kyllä, typeriä), että leikkivät hengellään, vaikka halpoja henkivakuutuksiakin, heijastimia, on saatavilla varmasti jokaiseen makuun.

Makuasia on makuasia myös käsitöissä. Erityisesti värimieltymykset aiheuttavat sen, että nurkkiini on kertynyt jos jonkinväristä pientä lankanyttöstä. Nyttösissä ei kuitenkaan ole niin paljoa lankaa, että niistä saisin esimerkiksi kunnolla raidoituslankaa sukkiin tai lapasiin. Liika nyttösmäärä merkitsee myös sitä, että niille hankkimani kori ei enää riitä kodiksi ja ne ovat tehneet olohuoneeni nurkkaan invaasion. Invaasiokasasta neulojan innokas apuri, Sisu Lipsanen, hakee sitten omien mieltymystensä mukaisia lankoja levitelläkseen ne ympäri taloa.

Eräällä kotimatkalla kehittelin ideaa siitä, kuinka pääsisin langoista eroon ja toisaalta kuinka edesauttaisin ihmisten näkyvyyttä pimeän aikana. Ala-asteella opettelemani "isoäidin neliö" pääsi hyötykäyttöön ajatukssessani. Sopivaan saumaan sattui myös Tiimari-ketjun loppuunmyynti, josta hankin pinotolkulla huopaa. Lisäksi hain käsityökaupasta heijastinkangasta ja -lankaa. Lopputuloksen näet alla.

Toiselle puolelle olen ommellut heijastavaa kangasta ja toiselle puolelle olen ommellut kiinni virkkaamani isoäidin neliön, jonka keskikerroksessa on heijastavaa lankaa. Luulisi näkyvän.

Ja kuten arvata saattaa, "ei koira karvoistaan pääse". Invaasiota tehneet lankamyttöset tekevät nyt invaasiota heijastimien muodossa...

ps. Täytynee kertoa pari sanaa neulojan pikkuisesta apurista, Sisu Lipsasesta. Kyseessähän on koira, joka ei koskaan varasta (tai joskus ehkä crocksit lattialta, villasukat tuolilta tai kurkut leivän päältä) vaan pääsääntöisesti tekee vaihtokauppoja. Mikäli löydät lankakerän hajonneena kodistasi, ne ovat räjähtäneet itsestään. Pikkuapulaisellahan ei ole asiaan mitään osuutta, vaikka lankakopan vierestä tai sisältä löytyykin Sisu Lipsasen lelu...