Hiiri + Sammakko = Himmakko

Naapurin pikku-miehellä on synttärit. Lahjojen ostaminen ja antaminen on aina hankalaa: Mitä hänellä jo on? Mitä hän tarvitsee? Mitä vanhemmat hänelle toivoisivat? ...

Ja ratkaisu on tietenkin v i l l a s u k a t. Niitä ei koskaan voi olla liikaa.

Jämälankakorini tyhjeni yhden vihreän ja yhden harmaan kerän verran. Koska en osannut valita millaiset sukat tekisin, tein "sekoitussukat", Sukat ovat hiirennäköiset, mutta sammakonväriset. Siispä hyvin originellit hiirisukat tai korvalliset sammakkosukat. Olkoon siis himmakot.

Lankana käytin Novitan 7 veljestä ja puikkoina 3,5 sukkapuikkoja. Neuloin ensin sopivankokoiset villasukat. Aivan perussukat. Kärkikavennukseksi tein nauhakavennuksen, jotta sain himmakoille kuononmuotoa ja "suut".

Lopuksi virkkasin silmät: Virkkaa 7 kiinteää silmukkaa aloitussilmukan sisälle (1. kiinteäsilmukka on 2 ketjusilmukkaa), sulje rengas piilosilmukalla ja kiristä. Vaihda väriä ja aloita uusi kerros. Virkkaa jokaiseen kiinteään silmukkaan kaksi pylvästä ja sulje piilosilmukalla. Päätellään.

Ja silmien jälkeen korvat. Aloitussilmukkaan virkataan 4 kiinteää silmukkaa, kiristetään. Tulee puolikaari. Jatketaan suoraan seuraavaan kerrokseen ja virkataan jokaiseen silmukkaan 2 kiinteää silmukkaa. Päätellään.

Viimeistele sukka päättelemällä langanpäät ja ompelemalla silmät ja korvat paikalleen.

Ohje: Aloitussilmukka

Kun aloitan esimerkiksi isoäidin neliön, isoäidin ympyrän tms virkkauksen, käytän aloitussilmukkaa, jonka voi kiristää haluamaansa kireyteen, kun ensimmäinen kerros on valmis. Tällä tavoin saan omasta mielestäni "helposti" ja kauniisti aloituskerroksen tehtyä.

Aloitussilmukka menee näin:

Kiepauta langanpää kuvanosoittamalla tavalla sormesi ympärille. 

Vedä vasemmanpuoleinen lanka oikeanpuoleisen langan ali koukulle silmukaksi

Nyt koukullasi on silmukka ja voit lähteä virkkaamaan silmukan "keskelle" ympyrän muotoon

Tältä sen pitäisi näyttää. Kun kaikki silmukat ovat ympyrässä ja ympyrä suljettu piilosilmukalla. Tämän jälkeen voit kiristää ympyrän sopivan tiiviiksi vetämällä "hännästä".

Isoja ja pieniä, mutta jämälangoista tietenkin!

Sukkiin tein mukaan väreihin sopivan heijastimen

 On ihana saada yllättää ihmisiä ja ilahduttaa heitä. Nämä sukkaparit ja heijastin lähtivät samaan kotiin.

Aikuisten sukista lankaa jäi jäljelle jopa tämän verran. Kynä antamassa suuntaa kerän koosta.

Nämä sukat tulivat puolestaan pikkuherralle.

Lankajämistä isoäidin neliöitä

Hiljaa hyvää tulee ja näin ollen olen kevään "hiljaisuudessa" virkannut ja värkännyt. Langanjämät ovat saaneet kyytiä uudessa muodossa. Isoäidin neliöt ovat nopeita ja helppoja pikkuvirkkauksia. Yhden pienen neliön virkkaamiseen kun kului n. 15-20 minuuttia. Tunnissa ennätti siis jo paljon.

Kokonaisuudessaan neliöitä täytyi tehdä pyöreät 100 kappaletta. Ajatuksenani oli tehdä 5 neliötä/väri, mutta viimeisen nipun kohdalla alkoivat värit loppua kesken (käytettynä kun oli jo pikkuiset jämälankakerät ja isot ja täydemmät vyötteet), sillä en tahtonut viiden lapun vuoksi lähteä kauppaan ostoksille. Siksipä päätin, että valkoista väriä voi olla hieman enemmän, ja valkoisia lappuja onkin työssä nyt pyöreät kymmenen. Värejä näin ollen kokonaisuudessaan 19.

Sommittelua kera valkoisten paperilappusten, jotka mallasivat virkattuja valkoisia

Työn haastavin vaihe olikin sitten värien sommittelu työhön. Useamman hetken käytin lappuja pyöritellessä paikalta toiselle, kunnes jonkinnäköinen "kompromissi" itseni kanssa oli saatu aikaiseksi. Väritin ruutupaperille "kartan", jonka mukaan oli helpoin lähteä kokoamaan lappusia yhteen.

"The Map"

Kokoamisessa käytin avukseni ompelemista, sillä virkkaaminen ei yllättäen enää tuntunutkaan niin mukavalta puuhalta. Silmukka silmukalta pikkulaput kiinnittyivät toisiinsa. Ensin 2 lappua x 2 lappua neliöksi, sitten 2x10  lappua jonoiksi ja jonot lopulta yhdeksi isoksi 65cm x 65cm neliöksi.

Silittämistä vaille..

... VALMIS!

Ps. Koska viltissä on suhteellisen paljon reikiä, ajattelin ommella takapuolelle fleecen kiinni tuulensuojaksi ja eristeeksi. Onhan fleece huomattavasti mukavampaakin ihoa vasten kuin villalangasta virkattu isoäidin neliö...

Ompelu ei ole niitä vahvimpia puoliani..

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvan paidan kanssa kokeiltiin sietokykyni rajoja. Joustavalle materiaalille joustamattoman tarranauhan ompelu ei aina ole se miellyttävin homma. Onnistuin ompelemaan etu- ja takakappaleet yhteen ja sen lisäksi jättämään väliin vielä erillisen vekin etukappaleesta.. kangasta siis päällekäin 4 kerrosta + tarranauha...

Hyvää ystävänpäivää

Ystävänpäivää vietän vapaapäivän muodossa. On siis ollut aikaa vähän askarrellakin. Yhdet sukat ovat neulonnan alla, mutta tänään tein hieman "pienempää", joka löytää uuden omistajansa jo illalla. Mitäpä muutakaan se voisi olla, kuin ystävänpäivälahja ja kortti.

Korttiin virkattu perhonen on oma mukaelmani kirjasta Supersuloiset maskotit, minkä yksinkertaisesti liimasin kartongille..

Lahjana toimii puolestaan mikäs muukaan kuin itsetehty heijastin. 

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Valoa pimeyteen

Kuten kaikki tiedämme, Suomessa vietämme pitkää pimeää kautta (toiset kutsuvat sitä kaamokseksi). Sen lisäksi, että pimeys synkistää mielemme, se saa meidät pukeutumaan tummiin vaatteisiin ja kulkemaan ulkona "näkymättöminä". Ajan lähes päivittäin autolla ja matkalleni osuu joka kerta myös valaisematon tieosuus. Tummiin pukeutunut ihminen tummaa metsää vasten on asia, joka saa minut sekä pelkäämään että näkemään punaista. Miksi ihmisten pitää olla niin typeriä (kyllä, typeriä), että leikkivät hengellään, vaikka halpoja henkivakuutuksiakin, heijastimia, on saatavilla varmasti jokaiseen makuun.

Makuasia on makuasia myös käsitöissä. Erityisesti värimieltymykset aiheuttavat sen, että nurkkiini on kertynyt jos jonkinväristä pientä lankanyttöstä. Nyttösissä ei kuitenkaan ole niin paljoa lankaa, että niistä saisin esimerkiksi kunnolla raidoituslankaa sukkiin tai lapasiin. Liika nyttösmäärä merkitsee myös sitä, että niille hankkimani kori ei enää riitä kodiksi ja ne ovat tehneet olohuoneeni nurkkaan invaasion. Invaasiokasasta neulojan innokas apuri, Sisu Lipsanen, hakee sitten omien mieltymystensä mukaisia lankoja levitelläkseen ne ympäri taloa.

Eräällä kotimatkalla kehittelin ideaa siitä, kuinka pääsisin langoista eroon ja toisaalta kuinka edesauttaisin ihmisten näkyvyyttä pimeän aikana. Ala-asteella opettelemani "isoäidin neliö" pääsi hyötykäyttöön ajatukssessani. Sopivaan saumaan sattui myös Tiimari-ketjun loppuunmyynti, josta hankin pinotolkulla huopaa. Lisäksi hain käsityökaupasta heijastinkangasta ja -lankaa. Lopputuloksen näet alla.

Toiselle puolelle olen ommellut heijastavaa kangasta ja toiselle puolelle olen ommellut kiinni virkkaamani isoäidin neliön, jonka keskikerroksessa on heijastavaa lankaa. Luulisi näkyvän.

Ja kuten arvata saattaa, "ei koira karvoistaan pääse". Invaasiota tehneet lankamyttöset tekevät nyt invaasiota heijastimien muodossa...

ps. Täytynee kertoa pari sanaa neulojan pikkuisesta apurista, Sisu Lipsasesta. Kyseessähän on koira, joka ei koskaan varasta (tai joskus ehkä crocksit lattialta, villasukat tuolilta tai kurkut leivän päältä) vaan pääsääntöisesti tekee vaihtokauppoja. Mikäli löydät lankakerän hajonneena kodistasi, ne ovat räjähtäneet itsestään. Pikkuapulaisellahan ei ole asiaan mitään osuutta, vaikka lankakopan vierestä tai sisältä löytyykin Sisu Lipsasen lelu...