Varustelukierre alkakoon: Vauvan nuttu

Vauvan nuttu on nyt valmis ja odottaa käyttäjäänsä samoin kuin sängynreunan pehmike, jonka viimeksi sain valmiiksi. Nuttu on perusnuttu, sopii vastasyntyneelle eikä vaadi sen enempää neulomistaitoja. Ohjeen löysin Novitan sivuilta.

Pari vastaavanlaista nuttua neuloneena ystävieni lapsille, olen todennut ohjeen olevan hieman "puolitekoinen". Siinä on muutamia kohtia, jotka eivät vain millään sovellu käytettäväksi. Siksipä olenkin modifioinut ohjetta mieleisekseni. Käytän kuitenkin ohjeessa olevaa silmukka- ja pituusmittoja työssäni.. ja neulon Nalle-langasta.

• Ohjeessa hihat pitäisi neuloa erillään ja ommella kiinni villatakkiin. Itse teen villatakista aina ensimmäisenä liivin, johon neulon hihat suoraan kiinni. Näin säästyn turhilta saumoilta ja jälkikin on kauniimpi.
• Ohjeen aina oikein -neule, tekee mielestäni työstä turhan leveän näköisen. Olen neulonut yhden villatakin helmineuleella ja siitä tuli huomattavasti parempi kuin aina oikein -takki. Tämän takin neuloin vuorostaan joustinneuleella ja siitä tuli erittäin hyvä. Uskoisin sen olevan sopivampi pienelle ihmiselle ja kasvavan mukana ensimmäisen elinhetket.

"Liivi" eli etukappaleet ja takakappale ommeltuna yhteen.

Valmis työ hihat neulottuina. 

Parin vuoden takainen versio helmineuleella tehtynä. On paljon leveämpi kuin mitä nyt neuloin, vaikka silmukoita on saman verran ja korkeuttakin löytyy täsmällisesti sama lukema.

Ehkä sittenkin muutama kuva sängynlaidanpehmikkeestä

Edellisessä kirjoituksessani totesin, etten voi laittaa kuvia, sillä ne paljastaisivat kaiken. Puolisoni oli kuitenkin (onneksi) minua fiksumpi tässä tilanteessa. "Miksi et laita mustavalkoisia tai seepian värisiä kuvia?" Siinäpä minulle vastaus.

Ensimmäisenä ostin päällisen, joka on valkoinen ilman mitään kommervenkkejä. 

Seuraavana ostin peruspuuvillaista kangasta, josta päällisen toteutin ompelemalla pitkän putken ja vähän koristelemalla sitä.

Lisää Ompelin reunaan koristeeksi reilun kämmenen kokoisia sydämiä toisenlaisesta kankaasta.

 Koska pehmikkeessä oli kiinnitysnauhat valmiina, ajattelin käyttää niitä hyödykseni. Mikäli olisin tehnyt päälliseen uudet kiinnikkeet, olisi sisällä oleva pehmike todennäköisesti vain "valunut" päällisen sisällä. Ompelin päälliseen napinläpejä, joista pujotin pehmikkeen kiinnitinnauhat ulos. Nyt sekä päällinen että itse pehmikekin pysyvät paremmin sängynlaidoissa kiinni.

Nauhojen "ulostuloaukko"

Ja uskonpa, että vastaan ei toista vastaavanlaista pehmikettä kävele.

Oli - jopa minun mittapuullani - niin helppo ommeltava, että ehkäpä pari vastaavaa vielä teen, jotta voin vaihdella niitä lakanan vaihtojen yhteydessä. 

Uusi aluevaltaus.. liekö tuhoontuomittua jo alkaessaan?

Blogi on elänyt hiljaiseloa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö käsitöitä olisi tullut tehtyä. Toki helteet ovat hieman vähentäneet halua tarttua puikkoihin, nehän eivät kulje laisinkaan hikisissä näpeissä. Jotain pientä on silti saatu aikaan. Olen muun muassa neulonut vauvan nuttua. Kuvaa en voi laittaa (teen nutusta blogin sitten joskus joulukuussa, kunhan nutun käyttäjä on ensin syntynyt), sillä se paljastaisi liikaa väriensä puolesta. Samoin on käynyt myös muutamille joulupukin konttiin syntyneille vaatekappaleille. Ehkäpä niistäkin ilmestyy kuvat jouluaaton jälkeen..

Mutta sitten uusinpaan aluevaltaukseeni. Ompelemiseen.

En ole koskaan ollut hyvä käsitöissä. Tykkäsin kyllä koulussa tehdä niitä, mutta... kotona käsityöt eivät ole koskaan saaneet tulta alleen. Joskus useita vuosia sitten puolisoni sanoi tarvitsevansa metsästyskumppareihin uudet villasukat ja minä tyttö tartuin haasteeseen. Äidin olohuoneessa vietin pari iltaa opetellen kantapään tekoa ja kärkikavennusta. Perusputken neulominen kyllä luonnistui jo ennestään. Ja näin sai alkunsa neulomisvimma. Se laajentui virkkaamisvimmaksi...

... ja nyt, ompelun ihmeelliseen maailmaan. Olen joskus pohtinut oman ompelukoneen hankkimista. Osaan perusjuttuja, kuten pöytäliinan tai verhojen ompelun, mutta vaativammat olen suosiolla sivuttanut. Viime syksynä lainasin äidiltä konetta ommellakseni koirille pari metsästysliiviä lisää ja silloin huomasin, että eihän tämä nyt niin hankalaa taidakaan olla. Ainakaan ihan kaikki.

Kuvassa Sisu Lipsasen esittelemänä viimesyksyn aikaansaannos

Tänään tein sitten ison päätöksen ja kävelin Lidliin ostamaan perusompelukoneen. Kyllä, Lidliin.

Talouteemme muutti uusi Singer Tradition 2282 -merkkinen 3 vuoden takuulla oleva ompelukone.

Ajattelin vielä tänä iltana testailla sitä ja ommella Ikeasta vauvan sänkyyn ostamani reunapehmikkeen päälle nätimmän päällisen. Siitäkään ette valitettavasti kuvaa saa, sillä - yllätys yllätys- väri voisi vähän paljastaa liikaa.

Ja ehkäpä huomenna tai ylihuomenna, miten intoa riittää, otan käsittelyyn puolison metsästysfleecen ja vaihdan siihen vetoketjun, jonka innoittamana ompelukonekin meille muutti.

ps. Nyt sitten aletaan harjoittelemaan. Ehkäpä muistat, miten keväällä ommellessani kävi... Ompelu ei ole niitä vahvimpia puoliani

EDIT: Sain kuitenkin illasta aikaan jotain sellaista, mistä voin kuvan laittaa esille. Vessamme on ollut 4 vuotta ilman verhoa. Nyt sen sain aikaiseksi..