Sukat suruja ja huolia vailla

On inhottavaa, jos surut ja murheet painavat tehden maailmasta synkän ja värittömän. Silloin toivoisi, että olisi joku tai jokin, joka vain söisi murheet ja elämä jatkuisi värikkäänä etteenpäin.

Tällaisiakin syömäreitä on, he ovat huolisyöppöjä.

Vasemmalla Schnulli. Oikeanpuoleinen pikkukaveri tottelee nimeä Enno.

Tyttärelläni näitä kavereita on kaksinkappalein. Ja heidän innoittamanaan päätin neuloa itselleni sukat, jotka ovat huolettomat ja suruvapaat. Ainakin väritykseltään.

Loin Nalle-langasta 12s/puikko ja neuloin ruskea-turkoosilla 2o1n-resorin. Vaihdoin työhön valkean langan ja neuloin sileää neuletta varren. Ennen kantapäätä tein jälleen resoria kuten työn alussa ja päättelin ruskean langan tehden turkoosilla kantapään. Kantapään jälkeen vaihdoin työhön takaisin valkoisen langan, jolla raidoitin teräosaa. Teräosassa I + IV puikot ovat sileää neuletta ja II + III puikot 2o1n -joustinneuletta. Sukkien ollessa sopivat jalkaani, päättelin. Kärkikavennuksen aikana jätin II ja III puikoilta joustinneuleen pois.

Voinen nukkua yöni hyvin, sillä nämä sukat ovat nyt kyllästetyt huolisyöpöillä. Ja mikäpä yötä häiritsisi, jos varpaat vain pysyvät lämpiminä!

Juhannuksen vihreät villasukat

Sanotaan, että Suomen kesä on "lyhyt ja vähäluminen". Tänä vuonna saamme viettää juhannusta hyvin epävakaisessa säässä. Onneksi ei ole niin kylmä kuin viime vuonna (jolloin kävin lenkillä räntäsateessa), mutta vilukissat voivat täysin hyvillä mielin kaivaa villasukat jalkoihinsa.

Neulomani oranssit villasukat (Pitkästä aikaa villasukkia) olivat liian napakat henkiölle, jolle ne suunnittelin lahjoittavani. Tästä syystä sukat palautuivat minulle takaisin ja neuloin uudet sukat. Tällä kertaa keväisen vihreät. Ohje on täysin sama kuin linkin mustissa sukissa.

Juhannuksena sukkien uusi omistaja voi koreilla kilpaa koivujen kanssa sukillaan.