Säärystimet lämmittämään syysiltoja

Eräs ystäväni puhui viime keväänä säärystimistä. Sellaiset olisivat kuulemma ihanat, mutta en koskaan edistynyt niitä neulomaan. Toiveissa olisi myös kirjoneule (se, mistä vähiten pidän). Nyt kuitenkin innostuin kaivelemaan nettiä ja etsimään sopivaa "neulemallia". Kirjoneuletta tämä ei ole, kuvion tekee valmiiksi värjätty lanka. Uutta kuviota kuitenkin kokeilin.

Netissä tämä neulekuvio kulkee nimellä "Broken seed" ja on äärettömän helppo neuloa. Jopa minä pidin tästä.

Broken seed neulotaan kahdella erivärisellä langalla. (Itselläni valkoinen ja kuviollinen 7 veljestä -lanka.)
1 krs. Aina oikein valkoisella
2. krs 1o1n kuviolangalla
3. krs Aina oikein valkoisella
4. krs 1n 1o kuviolangalla.

Resorin tein 1o 1n -joustinneuleeksi.

Vauvan varustelukierre: Säärystimet

Neuloin pienet säärystimet. Lanka on Novitan Nallea ja puikolleen loin 10 silmukkaa. Värivalinta on tällä kertaa oman mieltymykseni mukainen (niin, että tuosta et voi päätellä ovatko tytölle vai pojalle tulossa). Raidoituslanka on nimittäin iänikuista Nallen Mustikkaa, josta itselläni löytyy sekä lapaset että jonkinsortin baskeri. Värit ovat niin herkulliset. Harmi, ettei lankaa valmisteta enää. Lankakorini kätköistä löytyi sitä kuitenkin sen verran, että sain tehtyä säärystimiin raidat, kolmanteen säärystyimeen lanka ei olisi enää riittänytkään.

Ei ole koolla pilattu

Mietit varmaan, miksi vauvalle pitää olla säärystimet. Harvemmin sellaisia pienillä ihmisillä käytetäänkään. Minulla on kuitenkin syyni. Säärystimet lämmittävä mukavasti vauvan jalkoja kipsien päältä. Vauvamme tulenee nimittäin saamaan jalkoihinsa kipsit heti synnyttyään kampurajalkojen vuoksi. Vanhana lääkintävahtimestarina tiedän, että kipsien alla jalkoja voi olla hankala liikutella verenkierron edistämiseksi. Kun siihen lisää talvikuukaudet, ajatus säärystimistä ei varmaan enää olekaan täysin tuulesta temmattu: Talvi kolea - villa lämmin!

Vaihteeksi yhdet Converset

Kaverini pyysi minua "sairausloman kuluksi" neulomaan Converse-sukat: "Eihän tietenkään pakko ole. Jos jaksat. Minulla ei kyllä vielä sellaisia ole..." Ja aivan varmasti neulonkin, aikaa kun edelleen on ja levätä pitäisi. En oikein jaksa istua paikallani peukaloita pyöritellenkään.

Minulla on sellainen fiilis, että fuksia on "in" Converseissa

Ps. Hassusti näyttäisi kuvassa siltä, että sukissa on kokoeroa, Ei niissä ole, toinen sukista vain on taivutettu jyrkempään kulmaan.

Villasukat kummitytölle

Sairauslomalla on aikaa. Olen neulonut 3 sukat pukinkonttiin ja lisäksi nämä kuluneen viikon aikana.
Siirin sukkiin testailin uutta (siis minulle uutta) kuviota, joka on FB:n "Voihan villasukka"- ryhmässä nimetty kerrosrivinousuksi.

Toimii hieman samoin kuin puolipatenttineule. Nostat vain x-määrän (minä joka 4. silmukan) neulomatta 2 kerrosta ja neuloin kolmannella. Raidatkin sukassa siis 3 kerroksen korkuisia.
Lankana Novitan Nallea. Vihreä muistaakseni nimeltään Koivu ja sitten tuo luonnonvalkea peruslanka siihen lisäksi. Mukavaa vaihtelua tehdä koon 25 villasukat.

Varustelukierre alkakoon: Vauvan nuttu

Vauvan nuttu on nyt valmis ja odottaa käyttäjäänsä samoin kuin sängynreunan pehmike, jonka viimeksi sain valmiiksi. Nuttu on perusnuttu, sopii vastasyntyneelle eikä vaadi sen enempää neulomistaitoja. Ohjeen löysin Novitan sivuilta.

Pari vastaavanlaista nuttua neuloneena ystävieni lapsille, olen todennut ohjeen olevan hieman "puolitekoinen". Siinä on muutamia kohtia, jotka eivät vain millään sovellu käytettäväksi. Siksipä olenkin modifioinut ohjetta mieleisekseni. Käytän kuitenkin ohjeessa olevaa silmukka- ja pituusmittoja työssäni.. ja neulon Nalle-langasta.

• Ohjeessa hihat pitäisi neuloa erillään ja ommella kiinni villatakkiin. Itse teen villatakista aina ensimmäisenä liivin, johon neulon hihat suoraan kiinni. Näin säästyn turhilta saumoilta ja jälkikin on kauniimpi.
• Ohjeen aina oikein -neule, tekee mielestäni työstä turhan leveän näköisen. Olen neulonut yhden villatakin helmineuleella ja siitä tuli huomattavasti parempi kuin aina oikein -takki. Tämän takin neuloin vuorostaan joustinneuleella ja siitä tuli erittäin hyvä. Uskoisin sen olevan sopivampi pienelle ihmiselle ja kasvavan mukana ensimmäisen elinhetket.

"Liivi" eli etukappaleet ja takakappale ommeltuna yhteen.

Valmis työ hihat neulottuina. 

Parin vuoden takainen versio helmineuleella tehtynä. On paljon leveämpi kuin mitä nyt neuloin, vaikka silmukoita on saman verran ja korkeuttakin löytyy täsmällisesti sama lukema.

Ehkä sittenkin muutama kuva sängynlaidanpehmikkeestä

Edellisessä kirjoituksessani totesin, etten voi laittaa kuvia, sillä ne paljastaisivat kaiken. Puolisoni oli kuitenkin (onneksi) minua fiksumpi tässä tilanteessa. "Miksi et laita mustavalkoisia tai seepian värisiä kuvia?" Siinäpä minulle vastaus.

Ensimmäisenä ostin päällisen, joka on valkoinen ilman mitään kommervenkkejä. 

Seuraavana ostin peruspuuvillaista kangasta, josta päällisen toteutin ompelemalla pitkän putken ja vähän koristelemalla sitä.

Lisää Ompelin reunaan koristeeksi reilun kämmenen kokoisia sydämiä toisenlaisesta kankaasta.

 Koska pehmikkeessä oli kiinnitysnauhat valmiina, ajattelin käyttää niitä hyödykseni. Mikäli olisin tehnyt päälliseen uudet kiinnikkeet, olisi sisällä oleva pehmike todennäköisesti vain "valunut" päällisen sisällä. Ompelin päälliseen napinläpejä, joista pujotin pehmikkeen kiinnitinnauhat ulos. Nyt sekä päällinen että itse pehmikekin pysyvät paremmin sängynlaidoissa kiinni.

Nauhojen "ulostuloaukko"

Ja uskonpa, että vastaan ei toista vastaavanlaista pehmikettä kävele.

Oli - jopa minun mittapuullani - niin helppo ommeltava, että ehkäpä pari vastaavaa vielä teen, jotta voin vaihdella niitä lakanan vaihtojen yhteydessä. 

Uusi aluevaltaus.. liekö tuhoontuomittua jo alkaessaan?

Blogi on elänyt hiljaiseloa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö käsitöitä olisi tullut tehtyä. Toki helteet ovat hieman vähentäneet halua tarttua puikkoihin, nehän eivät kulje laisinkaan hikisissä näpeissä. Jotain pientä on silti saatu aikaan. Olen muun muassa neulonut vauvan nuttua. Kuvaa en voi laittaa (teen nutusta blogin sitten joskus joulukuussa, kunhan nutun käyttäjä on ensin syntynyt), sillä se paljastaisi liikaa väriensä puolesta. Samoin on käynyt myös muutamille joulupukin konttiin syntyneille vaatekappaleille. Ehkäpä niistäkin ilmestyy kuvat jouluaaton jälkeen..

Mutta sitten uusinpaan aluevaltaukseeni. Ompelemiseen.

En ole koskaan ollut hyvä käsitöissä. Tykkäsin kyllä koulussa tehdä niitä, mutta... kotona käsityöt eivät ole koskaan saaneet tulta alleen. Joskus useita vuosia sitten puolisoni sanoi tarvitsevansa metsästyskumppareihin uudet villasukat ja minä tyttö tartuin haasteeseen. Äidin olohuoneessa vietin pari iltaa opetellen kantapään tekoa ja kärkikavennusta. Perusputken neulominen kyllä luonnistui jo ennestään. Ja näin sai alkunsa neulomisvimma. Se laajentui virkkaamisvimmaksi...

... ja nyt, ompelun ihmeelliseen maailmaan. Olen joskus pohtinut oman ompelukoneen hankkimista. Osaan perusjuttuja, kuten pöytäliinan tai verhojen ompelun, mutta vaativammat olen suosiolla sivuttanut. Viime syksynä lainasin äidiltä konetta ommellakseni koirille pari metsästysliiviä lisää ja silloin huomasin, että eihän tämä nyt niin hankalaa taidakaan olla. Ainakaan ihan kaikki.

Kuvassa Sisu Lipsasen esittelemänä viimesyksyn aikaansaannos

Tänään tein sitten ison päätöksen ja kävelin Lidliin ostamaan perusompelukoneen. Kyllä, Lidliin.

Talouteemme muutti uusi Singer Tradition 2282 -merkkinen 3 vuoden takuulla oleva ompelukone.

Ajattelin vielä tänä iltana testailla sitä ja ommella Ikeasta vauvan sänkyyn ostamani reunapehmikkeen päälle nätimmän päällisen. Siitäkään ette valitettavasti kuvaa saa, sillä - yllätys yllätys- väri voisi vähän paljastaa liikaa.

Ja ehkäpä huomenna tai ylihuomenna, miten intoa riittää, otan käsittelyyn puolison metsästysfleecen ja vaihdan siihen vetoketjun, jonka innoittamana ompelukonekin meille muutti.

ps. Nyt sitten aletaan harjoittelemaan. Ehkäpä muistat, miten keväällä ommellessani kävi... Ompelu ei ole niitä vahvimpia puoliani

EDIT: Sain kuitenkin illasta aikaan jotain sellaista, mistä voin kuvan laittaa esille. Vessamme on ollut 4 vuotta ilman verhoa. Nyt sen sain aikaiseksi..

Lankajämistä isoäidin neliöitä

Hiljaa hyvää tulee ja näin ollen olen kevään "hiljaisuudessa" virkannut ja värkännyt. Langanjämät ovat saaneet kyytiä uudessa muodossa. Isoäidin neliöt ovat nopeita ja helppoja pikkuvirkkauksia. Yhden pienen neliön virkkaamiseen kun kului n. 15-20 minuuttia. Tunnissa ennätti siis jo paljon.

Kokonaisuudessaan neliöitä täytyi tehdä pyöreät 100 kappaletta. Ajatuksenani oli tehdä 5 neliötä/väri, mutta viimeisen nipun kohdalla alkoivat värit loppua kesken (käytettynä kun oli jo pikkuiset jämälankakerät ja isot ja täydemmät vyötteet), sillä en tahtonut viiden lapun vuoksi lähteä kauppaan ostoksille. Siksipä päätin, että valkoista väriä voi olla hieman enemmän, ja valkoisia lappuja onkin työssä nyt pyöreät kymmenen. Värejä näin ollen kokonaisuudessaan 19.

Sommittelua kera valkoisten paperilappusten, jotka mallasivat virkattuja valkoisia

Työn haastavin vaihe olikin sitten värien sommittelu työhön. Useamman hetken käytin lappuja pyöritellessä paikalta toiselle, kunnes jonkinnäköinen "kompromissi" itseni kanssa oli saatu aikaiseksi. Väritin ruutupaperille "kartan", jonka mukaan oli helpoin lähteä kokoamaan lappusia yhteen.

"The Map"

Kokoamisessa käytin avukseni ompelemista, sillä virkkaaminen ei yllättäen enää tuntunutkaan niin mukavalta puuhalta. Silmukka silmukalta pikkulaput kiinnittyivät toisiinsa. Ensin 2 lappua x 2 lappua neliöksi, sitten 2x10  lappua jonoiksi ja jonot lopulta yhdeksi isoksi 65cm x 65cm neliöksi.

Silittämistä vaille..

... VALMIS!

Ps. Koska viltissä on suhteellisen paljon reikiä, ajattelin ommella takapuolelle fleecen kiinni tuulensuojaksi ja eristeeksi. Onhan fleece huomattavasti mukavampaakin ihoa vasten kuin villalangasta virkattu isoäidin neliö...

Ompelu ei ole niitä vahvimpia puoliani..

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvan paidan kanssa kokeiltiin sietokykyni rajoja. Joustavalle materiaalille joustamattoman tarranauhan ompelu ei aina ole se miellyttävin homma. Onnistuin ompelemaan etu- ja takakappaleet yhteen ja sen lisäksi jättämään väliin vielä erillisen vekin etukappaleesta.. kangasta siis päällekäin 4 kerrosta + tarranauha...

... ja jälleen kerran Converset

Tällä kertaa sukat saivat "konservatiivisen" harmaan sävyn ja oikeastaan niitä olikin ilo neuloa kaikkien kirkkaan "räikeiden" lankojen jälkeen. Peruskauraa, paitsi että sukkien koko tuotti ongelmia: Miten ihmeessä osaan tehdä sopivan "pienet" sillä itselläni on isohko jalka ja siihen en voi verrata? Onneksi mahtuivat tilaajalle ja uusi tilaus saapui seuraavana päivänä. Perheen tyttäretkin toivoivat samanlaisia sukkia kuin äidillään.. ja äiti toivoi tyttärilleen sukkia, jotta saisi pitää omansa ihan omanaan.