Uusi aluevaltaus.. liekö tuhoontuomittua jo alkaessaan?

Blogi on elänyt hiljaiseloa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö käsitöitä olisi tullut tehtyä. Toki helteet ovat hieman vähentäneet halua tarttua puikkoihin, nehän eivät kulje laisinkaan hikisissä näpeissä. Jotain pientä on silti saatu aikaan. Olen muun muassa neulonut vauvan nuttua. Kuvaa en voi laittaa (teen nutusta blogin sitten joskus joulukuussa, kunhan nutun käyttäjä on ensin syntynyt), sillä se paljastaisi liikaa väriensä puolesta. Samoin on käynyt myös muutamille joulupukin konttiin syntyneille vaatekappaleille. Ehkäpä niistäkin ilmestyy kuvat jouluaaton jälkeen..

Mutta sitten uusinpaan aluevaltaukseeni. Ompelemiseen.

En ole koskaan ollut hyvä käsitöissä. Tykkäsin kyllä koulussa tehdä niitä, mutta... kotona käsityöt eivät ole koskaan saaneet tulta alleen. Joskus useita vuosia sitten puolisoni sanoi tarvitsevansa metsästyskumppareihin uudet villasukat ja minä tyttö tartuin haasteeseen. Äidin olohuoneessa vietin pari iltaa opetellen kantapään tekoa ja kärkikavennusta. Perusputken neulominen kyllä luonnistui jo ennestään. Ja näin sai alkunsa neulomisvimma. Se laajentui virkkaamisvimmaksi...

... ja nyt, ompelun ihmeelliseen maailmaan. Olen joskus pohtinut oman ompelukoneen hankkimista. Osaan perusjuttuja, kuten pöytäliinan tai verhojen ompelun, mutta vaativammat olen suosiolla sivuttanut. Viime syksynä lainasin äidiltä konetta ommellakseni koirille pari metsästysliiviä lisää ja silloin huomasin, että eihän tämä nyt niin hankalaa taidakaan olla. Ainakaan ihan kaikki.

Kuvassa Sisu Lipsasen esittelemänä viimesyksyn aikaansaannos

Tänään tein sitten ison päätöksen ja kävelin Lidliin ostamaan perusompelukoneen. Kyllä, Lidliin.

Talouteemme muutti uusi Singer Tradition 2282 -merkkinen 3 vuoden takuulla oleva ompelukone.

Ajattelin vielä tänä iltana testailla sitä ja ommella Ikeasta vauvan sänkyyn ostamani reunapehmikkeen päälle nätimmän päällisen. Siitäkään ette valitettavasti kuvaa saa, sillä - yllätys yllätys- väri voisi vähän paljastaa liikaa.

Ja ehkäpä huomenna tai ylihuomenna, miten intoa riittää, otan käsittelyyn puolison metsästysfleecen ja vaihdan siihen vetoketjun, jonka innoittamana ompelukonekin meille muutti.

ps. Nyt sitten aletaan harjoittelemaan. Ehkäpä muistat, miten keväällä ommellessani kävi... Ompelu ei ole niitä vahvimpia puoliani

EDIT: Sain kuitenkin illasta aikaan jotain sellaista, mistä voin kuvan laittaa esille. Vessamme on ollut 4 vuotta ilman verhoa. Nyt sen sain aikaiseksi..