"Iisakinkirkkohuivi"

Nyt se on vihdoin valmis. Nimittäin kaksi vuotta sitten loppukesästä aloitettu hartiahuivi. Tuolloin ajatuksenani oli neuloa mukava pieni huivi kylmän talven suojaksi. Odotin tuolloin tytärtämme ja tiesin, että joutuisin olemaan enemmän ja vähemmän yläkroppa avarana, sillä maitobaarin on oltava auki säässä kuin säässä. Talomme osaa talvella olla vetoisa.

Talvi ja vauva tulivat, huivi jäi. Tuli uusi loppukesä ja ajattelin tekeväni huivin loppuun. Mutta kuinkas kävikään, tylsyys iski. Huivin neulominen ei nimittäin ollut mikään "nautinto" missään työvaiheessa.

Tuli kolmas loppukesä ja heti elokuulta alkoi tuuli kääntyä syksyisemmäksi. Huivi "painoi" takaraivolla. Pitäisi tehdä valmiiksi. Vauhtia neulomiseen antoi heinäkuun lopulla ostetut lentoliput ja elokuussa varatut junaliput. Ensin Zürich ja sieltä käsin junalla Pariisi. Huivi olisi kyllä kiva mukana. Kevyt, lämmin ja pieneen tilaan taipuva.

Ei auttanut kuin ottaa puikot kouraan (taas kerran) ja neuloa. Tällä kertaa huivi valmistui. Eikä siitä tullutkaan mikään "pikkuhuivi".

Ohje on hyvin yksinkertainen (näin sen joskus jossain käsityölehdessä). Luo 222 silmukkaa. Neulo ainaoikein neuletta koko työn ajan. Kavenna joka toisella kerroksella (eli aina samassa reunassa) yksi silmukka niin, että kun puikolla on enää neljä silmukkaa, neulo kaksi oikein yhteen ja perään kaksi oikein. Kun jäljellä koko työssä on kaksi silmukkaa, päättele. Edestakaisia kerroksia tulee pikaisesti laskettuna 200.

Neuleen juju on neulomissuunta. Työ joustaa todella paljon.

Kavennusreuna jää neuleen pisimmäksi sivuksi.

Valitsin työhöni Novitan Rose Mohair -langan (en ole varma, onko se jo poistunut Novitan mallistosta). Löysin sekalaisia värejä aikoinaan poistokorista. Ostin yhden valkoisen neljä sinistä ja kaksi punaista kerää. Punaiset ostin lähinnä hätävaraksi, sillä en osannut yhtään arvioida langan menekkiä (käsityölehdessä huivi oli ehkäpä tehty puuvillalangasta). Onneksi ostin hätävaraa, sillä sitä tarvittiin. Käytin työhön nro 5 pyöröpuikkoja.

Ajattelin ensin ristiä huivin "Suomi-huiviksi", mutta kun jouduin laittamaan siihen punaista sekaan siitä saisi nyt väännettyä vaikka mitä maita. Siksipä "Iisakinkirkkohuivi" kuvastaa hyvin sen työläyttä.

Rose-lanka ei kuulu suosikkeihini. Se ei "liukunut" puikoilla niinkuin toivoisin. Se pölisi ja kutitti neuloessa. Käteni olivat jokaisen neulomiskerran jälkeen kuivat ja ihottumaiset. Olen ehkä hieman herkkä kyseiselle langalle, kun sitä joutuu kovasti pyörittelemään. Alkuun neulominen oli puuduttavaa, sillä se ei edennyt millään. Vähitellen kerrokset muuttuivat lyhyemmiksi ja lyhyemmiksi, mutta siihen vaadittiin pari vuotta ja pitkiä taukoja. Viimeisen viikon ajan neulominen on kerroksien lyhykäisyyden vuoksi ollut jo ihan mukavaa - ongelmana oli lähinnä huivin koko. Isoa huivia oli hankala pyöritellä sylissä, vaikka se ei painanut lähes mitään.

Enää 50 silmukkaa kavennettavana

Kaikkinensa olen tyytyväinen suoritukseeni ja totean samaan hengenvetoon, että ei ihan heti toista samanlaista (en sano "ei koskaan") työtä puikoille.