Turmion lapaset

Eräs harrastuskaverini, vannoutunut Turmion kätilöt -fani, pyysi minua neulomaan lapaset. Eikä ihan mitä tahansa lapasia, vaan mustat punaisin TK-logoin varustetut lapaset! En ole koskaan ollut hyvä neulomaan kuvioneuleita, itseasiassa en ole liiemmin edes tykännyt kuvioneuleista, mutta otin haasteen vastaan. Pitäähän ihmisellä olla "katu-uskottavat" lapaset!!

Suunnitelma, joka täydentyi matkan varrella "mitoilla"

Tiesin siis tasan millaiset lapaset hän halusi. Mutta ensin oli piirrettävä logo "neuleeksi".

Kuva lainattu osoitteesta http://www.spirit-of-metal.com/les%20goupes/T/Turmion%20Katilot/pics/408630_logo.jpg

"Saa käyttää muttei oo pakko"

Ja sitten vain töihin. Neuloin lapaset (yllätys yllätys) 7 veljestä -langalla ja niin, että puikollaan on 12 s. Alkuun 25 kerrosta joustinneuletta 2o 2n. Ja sen jälkeen alkaa kuvio. Kuvio tehdään lapasen molemmin puolin.

Peukalo neulotaan T:n ja K:n väliin kuvion mukaisesti. Itse tein peukalon kuviota rikkomatta, joten neuloin peukalokiilan sijaan vain 6 silmukkaa odottamaan toiselle langalle.

Kuvio on valmis.

Ja kun kuvio on neulottu valmiiksi, voit neuloa lapasten käyttäjän käden mukaan mieleisesi lopun. Itse neuloin 6 sileää kerrosta ja kavensin lapasen. Lopuksi neuloin peukalon, johon poimin "jemmaamani" 6 silmukkaa ja noukin lisäksi molemmista reunoista +2 silmukkaa (yhteensä 16s), joilla jatkoin kavennukseen asti.

Tältä ne sitten näyttivät valmiina.

Urakka on ohi ja olen jokseenkin tyytyväinen lopputulokseen. Ensimmäinen itse piirtämäni "kuvio" ja vaikka itse sanonkin, kai se edes hieman on näköisensä..

Keväänkeltaiset sukat

Eräs työkaverini kysyi kainosti eräässä yövuorossa, neulonko sukkia muillekin kuin itselleni. No tottahan minä neulon. Ja lähes siltä seisomalta olimme tietokoneen edessä tutkimassa Novitan sivuilta, minkä värisiä lankoja on saatavilla. "Keltainen olisi kiva" ja niin keltaiset sukat laitettiin tilaukseen.

Olenkin ehkä kerran aikaisemmin todennut yksiväristen sukkien olevan tylsät (neuloa). Sain vapaat kädet lisätä "jätelangoistani" jotain raitaa, mikäli tahdon.. ja tahdoinhan minä. Alla näet lopputuloksen.

Toivon, että jalat pysyvät lämpiminä kevätaurinkoisessa talvipäivässä ulkoillessa.

Hyvää ystävänpäivää

Ystävänpäivää vietän vapaapäivän muodossa. On siis ollut aikaa vähän askarrellakin. Yhdet sukat ovat neulonnan alla, mutta tänään tein hieman "pienempää", joka löytää uuden omistajansa jo illalla. Mitäpä muutakaan se voisi olla, kuin ystävänpäivälahja ja kortti.

Korttiin virkattu perhonen on oma mukaelmani kirjasta Supersuloiset maskotit, minkä yksinkertaisesti liimasin kartongille..

Lahjana toimii puolestaan mikäs muukaan kuin itsetehty heijastin. 

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Valkoinen unelma

Joskus salakuuntelemisesta on hyötyä (vaikka eihän se suotavaa ole). Satuin uutena vuotena tiskatessani sukumme lounasastioita kuulemaan ohimennen keskustelun. Keskustelu painottui villasukkiin ja sen ydin oli valkoiset villasukat. Keskustelun osapuolet olivat äiti ja tytär. Äiti oli neulonut tyttärelleen joululahjaksi villasukat, jotka olivat ymmärtääkseni oikein ihanat, mutta eivät valkoiset... Siitäpä ajatus sitten lähti.

Tytär sattui olemaan mieheni kummitäti, jonka en usko osaavan edes odottaa näitä sukkia. Ehtivät sopivasti perille ennen ystävänpäivää.

OHJE

Lankana käytin jälleen 7 veljestä -lankaa. Puikolleen loin 12 silmukkaa ja neuloin alkuun 12 kerrosta joustinneuleresorin (2o2n). Tämän jälkeen aloitin varren raidoittamisen: "4 sileää kerrosta ja 2 kerrosta helmineuletta". (Helmineule: 1o1n, ja seuraavalla kerroksella päinvastoin 1n1o.) Tätä toistetaan, kunnes varren pituus on mieleinen. Päätin varren sileään neuleeseen. Ennen kantapäätä tykkään vielä tehdä pienen resorin pitämään sukkaa paremmin paikallaan ja resoria varten neuloin 10 kerrosta joustinneuletta. Kärkiosan raidoitukseen käytin samaa ohjetta, mutta jätin jalkapohjan puolen raidoittamatta. Lanka on kuitenkin sen verta paksua, että helmineuleesta aiheutuva koho ei välttämättä tunnu hyvälä jalan alla. Siispä 4 sileää kerrosta ja helmineuleraidat vain 2. ja 3. puikoilla. 

Itse neuloin varteen 6 helmineuleraitaa ja kärkiosaan 8, jonka jälkeen aloitin suoraan kärkikaventamaan sukan. Minun käsialallani sukka sopii kokoa 39-40 olevaan jalkaan.

 ps. Mikäli keskustelua ei olekaan oikeassa elämässä käyty, olen nähnyt hyvin todentuntuisen unen. Onneksi siitä ei ole haittaa ja uskon tädin ilahtuvan saamistaan sukista joka tapauksessa.

Converse-sukat catwalkilla

Eräänä päivänä töihin kävellessäni työkaverini kysyi minulta, voisinko neuloa hänelle Converse-sukat. Siis mitkä? Converse-sukat. Ei muuta kuin netti auki ja google käyntiin ja niin minäkin tiesin, mitkä ovat Converse-sukat.

Nalle-langasta tehdyt turkoosit Converset.. ja vain koska 7 veljestä -lankaa ei saanut turkoosina.

Ensimmäisten Converse-sukkien jälkeen tulivat toiset ja toisten jälkeen kolmannet.. ja neljännet tai viidennet odottavat jo sitä oikeaa aikaa alkaa neuloa niitä.

Seuraavia sukkia ajattelin myös hieman "tuunata" lisää ja testata, miltä sukat näyttäisivät ja tuntuisivat (eihän niitä nyttenkään pysty paljoa kengän alle laittamaan, sillä nauhat painavat), jos neuloisin nauhojen alle "kielen". Ei luulisi olevan vaikea homma poimia muutamaa silmukkaa ja neuloa sileää. Näyttäisivätkö sukat aidommilta?

Ohje

Itse tykkään käyttää 7 veljestä -lankaa, sillä se on hieman Nallea paksumpaa ja sukka pitää näin ollen paremmin muotonsa. Neulon sukkaan normaalin varren joustoneuleella ja teen kantapäänkin ilman mitään kommervenkkeja. Kärkiosan neulomisessa kuitenkin 2 puikon lopulle ja 3 puikon alkuun neulon nurjia silmukoita 3-4/puikko. Tuolloin nauha asettuu nätimmin paikalleen. Nauhoitusosan "nurjat" neuleet lopetan 5 kerrosta ennen kuin vaihdan langan valkeaan aivan sukan kärkeä varten. Se, kuinka paljon valkoista kärkeen haluaa lienee jokaisen oma valinta, mutta itse olen 7 veljeksellä tehdessäni vaihdanut valkean kun alan kaventamaan sukkaan. Kun sukka on valmis, pujottelen nauhat tasavälein silmukoista kiinnittykset koukkien.

Valoa pimeyteen

Kuten kaikki tiedämme, Suomessa vietämme pitkää pimeää kautta (toiset kutsuvat sitä kaamokseksi). Sen lisäksi, että pimeys synkistää mielemme, se saa meidät pukeutumaan tummiin vaatteisiin ja kulkemaan ulkona "näkymättöminä". Ajan lähes päivittäin autolla ja matkalleni osuu joka kerta myös valaisematon tieosuus. Tummiin pukeutunut ihminen tummaa metsää vasten on asia, joka saa minut sekä pelkäämään että näkemään punaista. Miksi ihmisten pitää olla niin typeriä (kyllä, typeriä), että leikkivät hengellään, vaikka halpoja henkivakuutuksiakin, heijastimia, on saatavilla varmasti jokaiseen makuun.

Makuasia on makuasia myös käsitöissä. Erityisesti värimieltymykset aiheuttavat sen, että nurkkiini on kertynyt jos jonkinväristä pientä lankanyttöstä. Nyttösissä ei kuitenkaan ole niin paljoa lankaa, että niistä saisin esimerkiksi kunnolla raidoituslankaa sukkiin tai lapasiin. Liika nyttösmäärä merkitsee myös sitä, että niille hankkimani kori ei enää riitä kodiksi ja ne ovat tehneet olohuoneeni nurkkaan invaasion. Invaasiokasasta neulojan innokas apuri, Sisu Lipsanen, hakee sitten omien mieltymystensä mukaisia lankoja levitelläkseen ne ympäri taloa.

Eräällä kotimatkalla kehittelin ideaa siitä, kuinka pääsisin langoista eroon ja toisaalta kuinka edesauttaisin ihmisten näkyvyyttä pimeän aikana. Ala-asteella opettelemani "isoäidin neliö" pääsi hyötykäyttöön ajatukssessani. Sopivaan saumaan sattui myös Tiimari-ketjun loppuunmyynti, josta hankin pinotolkulla huopaa. Lisäksi hain käsityökaupasta heijastinkangasta ja -lankaa. Lopputuloksen näet alla.

Toiselle puolelle olen ommellut heijastavaa kangasta ja toiselle puolelle olen ommellut kiinni virkkaamani isoäidin neliön, jonka keskikerroksessa on heijastavaa lankaa. Luulisi näkyvän.

Ja kuten arvata saattaa, "ei koira karvoistaan pääse". Invaasiota tehneet lankamyttöset tekevät nyt invaasiota heijastimien muodossa...

ps. Täytynee kertoa pari sanaa neulojan pikkuisesta apurista, Sisu Lipsasesta. Kyseessähän on koira, joka ei koskaan varasta (tai joskus ehkä crocksit lattialta, villasukat tuolilta tai kurkut leivän päältä) vaan pääsääntöisesti tekee vaihtokauppoja. Mikäli löydät lankakerän hajonneena kodistasi, ne ovat räjähtäneet itsestään. Pikkuapulaisellahan ei ole asiaan mitään osuutta, vaikka lankakopan vierestä tai sisältä löytyykin Sisu Lipsasen lelu... 

Villasukkaystävyys

En voinut vastustaa kiusausta nähdessäni kortin lähikaupassamme. Oli pakko nostaa se koriini ja kävellä kassalle maksamaan. 

Villasukkaystävyys? Hmm.. Minulla on ystäviä, paljon kavereita ja monille heille olen neulonut villasukat. Onko välillämme siis villasukkaystävyyttä? Yritin laskea, kenelle kaikille ja kuinka monet sukat olen ennättänyt neuloa, mutta lopulliseksi tulokseksi sain vain suuremman kysymysmerkin. Silloin sen päätin: Tästä lähtien laitan tuotokseni kaikkien nähtäville, jotta myös villasukkaystäväni voivat nähdä, kuinka paljon heidän kaltaisiaan on.